Historia
|
|
| Jo legendaarinen Leonardo da Vinci haaveili aikoinaan mahdollisuudesta saada ihminen lentämään lintujen lailla. Hänen ajatustensa hedelmät olivat kiistatta nerokkaita, mutta hänen ei tiedetä koskaan rakentaneen suunnittelemaansa lentolaitetta.
|
| 1800 - luvun lopulla Otto Lilienthal jatkoi Leonardon keskenjäänyttä työtä. Yli 2000:n lennon kokemuksella Otto Lilienthal osoitti, että ihmisen on mahdollista lentää kontrolloidusti ilman ulkoista voimanlähdettä. |
|
| 1940 - luvun lopulla Francis Rogallo suunnitteli avaruusalusten paluujärjestelmiä ja kehitti tarkoitusta varten helposti taitettavan ns. rogallosiiven. 1960 - luvun alkupuolella Rogallon keksintö löysi tiensi ihmisten käsiin jotka ajattelivat että kyseisellä tekniikalla olisi mahdollista valmistaa helposti halpa juosten startattava lentolaite - ensimmäinen riippuliidin oli syntynyt! |
| Kun riippuliito alkoi kasvattaa suosiotaan, sattui myös paljon onnettomuuksia. Välineet olivat tuolloin hyvin alkeellisia (ja usein vaarallisia), eikä lajiin liittyvää koulutusta ollut käytännössä lainkaan. |
|
|
|
Riippuliito on kehittynyt 70-luvun huimapäisistä pioneeriajoista nykyaikaiseksi harrastukseksi. Lajiin annetaan järjestelmällistä koulutusta, ja käytetyt liitimet ovat sertifioituja sekä kestävyytensä että lennettävyytensä puolesta. Lisäksi valjaisiin kuuluu pakollisena lisävarusteena pelastusvarjo. Liidin on tuettu muotoonsa alumiinirungolla, mutta se painaa vain noin 25 – 35 kg. Pilotti makaa liitimeen ripustetuissa valjaissa ja ohjaa siipeä painopistettä siirtämällä. Riippuliitimen siipien kärkiväli on noin kymmenen metriä, ja pakattuna se kulkee kätevästi auton katolla. Suomen oloissa liitimet hinataan ilmaan autolla tai moottorikelkalla.
|
|
