LASKUVARJOURHEILU
Laskuvarjourheilu antaa mahdollisuuden kokea lentämisen ilman apuvälineitä. Vapaapudotuksessa liikutaan kolmiulotteisesti oman kehon asentoa muuttamalla. Putoamisen tunnetta ei ole, sillä etäisyys maahan on niin suuri. Laskuvarjourheilija tunteekin lentävänsä suhteessa muihin hypyllä mukana oleviin hyppääjiin.
Vapaapudotuksessa piileekin lajin viehätys. Monille hyppääjille laskuvarjo on vain laite, joka mahdollistaa seuraavankin hypyn.
Ilmailuviranomaisen määräyksiin perustuva koulutus tapahtuu kerhoissa. Kurssi kestää muutamia päiviä ja teorian ohella luvassa on mm. varavarjotoimenpiteiden harjoittelua valjaissa roikkuen. Myös oikeaa alastuloasentoa harjoitellaan käytännössä.
Ensimmäisillä hypyillä oppilaan varjo aukeaa automaattisesti. Tyypillisesti pari ensimmäistä hyppyä sisältyy kurssin hintaan. Jos laji kiinnostaa ja haluaa jatkaa pidemmälle, siirrytään pian koulutusohjelman mukaisesti vapaapudotukseen, jonka pituus kasvaa vähitellen.
Laskuvarjourheilu on yleiskäsite, johon kuuluu useita alalajeja. Varjon varassa voi harrastaa tarkkuushyppyä, jossa pyritään osumaan kaksi senttiä halkaisijaltaan olevaan maaliin. Kupumuodostelmissa monta hyppääjää lentää varjoillaan kiinni toisissaan. Uutuus on Canopy piloting eli kuvunkäsittely, jossa hyppääjä kerää vauhtia ja lentää vaakasuoraan lähellä maata merkkiviirien välissä. Vapaapudotuslajeja ovat kuviohyppy, freestyle ja freeflying. Kaikissa näissä myös kilpaillaan ja kansainvälisellä tasolla kyseessä on todellisesta huippu-urheilusta.
Viime aikoina on kasvattanut suosiotaan siipihaalareilla lentäminen. Siinä hyppääjä muuttaa putoamistaan vaakanopeudeksi erikoisilla siivillä varustetulla asulla.
Jos hyppääminen kiinnostaa, mutta useampipäiväiseen kurssiin ei ole aikaa, lajiin pääsee tutustumaan yhden päivän tandemhyppykurssilla. Lyhyen koulutuksen jälkeen tandemoppilas kiinnitetään kokeneeseen hyppymestariin valjailla. Hypyllä riittää oikean asennon säilyttäminen, mestari vastaa varjon avaamisesta ja ohjailusta.
Laskuvarjourheilun kustannukset ovat kasvaneet viime vuosina, koska konekaluston ylläpito on kallistunut. Lajin kustannukset riippuvat tietysti siitä, paljonko hyppää. Kalustoinvestoinnin tulevat vastaan kun koulutusohjelma (normaalisti jonkun verran yli 40 hyppyä) on käyty läpi. Itsenäisen hyppääjän kelpoisuustodistukseen asti saa hypätä kerhon varusteilla, mutta usein omat ostetaan jo tätä aikaisemmin.
Laskuvarjourheilun turvallisuus on parantunut mm. automaattisten varavarjon laukaisimien yleistymisen myötä. Nykyisin onnettomuuksia sattuukin varjon jo auettua, kun suorituskykyisestä laskuvarjosta halutaan repiä kaikki irti.
Koska hyppääminen ei onnistu ilman kerhoa, laskuvarjourheilu on erittäin sosiaalinen harrastus. Uusia kavereita löytyy varmasti ja vapaa-aikaa vietetään yhdessä myös lajin ulkopuolella. Ilmailulajeista laskuvarjohypyssä on mukana eniten naisia. Harrastajakunnassa on myös paljon nuoria.
Yksityiskohtaista tietoa laskuvarjohyppykoulutuksesta löydät laskuvarjokerhojen omilta sivuilta. Katso "Suomalaiset laskuvarjokerhot".
Laskuvarjohyppääjän kelpoisuustodistuksia oli voimassa vuoden 2009 lopussa 727 kappaletta. Vuoden 2009 aikana Suomessa tehtiin 46 935 hyppyä. Ilmailuliiton jäsenistä 2 390 ilmoitti harrastavansa laskuvarjourheilua.